Julian mediamuistoja

Mediamuistoja

Kun olin nuori n. 4 tai 5- vuotias, muistan katsoneeni usein teeveestä pikkukakkosta. Oikeastaan hirveästi pienenä lapsena en ollut television perään vaan usein televisio pysyi melko lailla poissa lukemista kunnes hieman sain enemmän ikää. Muistan kuitenkin n. 13-vuotiaana kun kiinnostuin musikaaleista ja kauhuelokuvista, ja erään ystävämme kanssa laulelimmekin phantom of the ophera musikaalin biisejä taukoamatta. Teininä katselin tv:stä paljon urheilua ja ajankohtaisohjelmia, uutisia ja ajoittain sarjojakin kai. Yksi lempi tv-sarjani oli ehdottomasti lost, ja seurasimmekin sitä joka torstai koko kotiväen voimin. 

Muistan ikuisesti ollessani hyvin pieni, kun äidillä oli tapana lukea minulle ja siskolleni kirjaa nimeltään, Mestari tontun seikkailut. Tuo kirja oli ihan ehdoton lempparini vaikka pelkäsinkin tonttuja. Toinen ehdoton suosikki oli Ronja ryövärintytär, joka myös jotenkin oudosti kiehtoi minua. Muistan itse kun opin lukemaan n. 6-7 vuoden iässä, Miisa kirjasarjaa jossa seikkaili kaikessa hyvin keskinkertainen Miisa hahmo. Opin lukemaan ennen koulun alkua sillä eräs sukulaiseni lahjoitti minulle aapeli kirjoja, jossa outo parrakas mies henkilö komeili kannessa. 

Olen lapsena ollut melkoisen "huono häviäjä", mitä tulee siis peleihin, ja siksi en hirveämmin niitä pelaillutkaan. Yksi peli kuitenkin oli mistä pidin ja sen nimeä en juuri nyt muista. Idea pelissä oli pompottaa virtuaalipalloa joka mursi sitten isoa "tiilimuodostelmaa". Pelasimme myös varmaan tuhat kertaa läpi erään pelin nimeltään kieko. Siinä amatsonin sademetsässä seikkaileva kieko poika, joutuu selvittämään kuka on varastanut yön. Muutoin kuin nämä edelliset saatoin pelata joskus muitakin pelejä, mutta ainoastaan kavereideni seurassa. Löysin kuitenkin varhaisteininä Final Fantasy pelit ja löysin vihdoin pelimuodon josta pidin. Omistin myös kannettavan PSP konsolin jolla kykenin pelaamaan varsinkin pitkillä junamatkoilla Ouluun.

Äitini on kertonut että vauvana olin suuri scooter fani ja jammasin kuulemma aina techno musiikin tahtiin.  Kun opin puhumaan lauloin aina mukana "How much is the fish" biisin soidessa. Kun vähän tuosta kasvoin ja aloin itse tutustumaan musiikkiin muistankin kuunnelleeni lähestulkoon mitä vaan, kuten nykyäänkin, mutta tietystihän tietyt bändit jotka sattuivat olemaan muodissa siihen aikaan, kuten Beats and styles, tik-tak ja nylon beat kuuluivat suosikkeihini. Niitä renkutettiin sitten siskojen ja kavereiden kanssa omasta super coolista mankastani huoneessani siihen asti, että vanhemmat hermostui. Sitten tuli System of a down bändi ja innostuin tuosta bändistä niin paljon, että kaipa hieman orastava fanitus siitä syntyi. n. 11-vuotiaana innostuin japanilaisesta musiikista ja kulttuurista ja siksi oikeastaan tähän kohtaan nuoruuttani tuli pitkä tauko muunlaiselle musiikille (paitsi tietysti musikaalien biisit). Muistan ikuisesti kun itkettiin aina musiikki keikoilla kun pääsimme näkemään nämä japanilaiset idolimme soittamassa. Helposti jonotimme keikoille jäätävässä kelissä 13 h, eikä tuntunut miltään. Nykyaikana en voi kyllä ymmärtää, mutta silloin se oli mahtavaa!

Minulle tilattiin pienenä pitkän aikaan Leppis -nimistä lehteä. Olin kova lukemaan ja tykkäsin todella paljon leppiksestä. Teininä tilasin hetken aikaa suosikkia, mutta koska muistan etten jaksanut lukea sitä edes joka kuukausi, oli siksi järkevämpää lopettaa tilaus, ja kävin sitten aina kavereiden kanssa kirjastossa lukemassa suosikin, kun siltä tuntui. Luin myös kotiin tulevaa seiska lehteä sekä aku-ankkaa. Oulussa mummulla ja papalla luin aina sinne tilatut seuran sekä apu- lehden jotka kuuluvat vieläkin suosikkeihini. Luin myös tieteen kuvalehteä, ja muita saman kaltaisia julkaisuja aina kun sain jostain lehden käsiini. Ehkäpä tämän lehti-lukuhistoriani takia tilaan nykyaikanakin omaan kotiini lehtiä.

Tietokone tuli minulle tutuksi aika varhain sillä meillä oli tietokone jo todella aikasin. Muistan olleeni kuitenkin noin 10-vuotias tai nuorempi kun meille tuli kotiin internetti. Ensiksi emme saaneet käyttää nettiä juurikaan, mutta pian kun tietokoneen ja netin käyttö muuttui niin normaaliksi myös nuorten keskuudessa meille hankittiin (siskolleni ja minulle) oma tietokone johon saimme myös netin. Saimme käyttää nettiä muutaman tunnin päivässä sovitusti. Pelasimme tietokoneella yhdessä habbo-hotellia ja tietty teininä laitoimme irc-galleria nimiseen kuvagalleriaan omat kuvamme. Olen tästä asti käyttänyt aika paljonkin tietokonetta, ja koulussa meille opetettiin hyvin paljon tietokoneen käyttöä.

Nykyaikana olen kyllä kaikilla mahdollisilla tavoilla kietoutunut median maailmaan. Olen itse tietoisesti halunnut aina olla netissä hyvin anonyymi, eli pitkän aikaa en kirjoitellut nettiin juuri mitään vaan enemmänkin olin sellainen seurailija. Nykyään harrastuksiini kuuluu kuitenkin konkreettisestikin nettiin kirjoittelu blogini muodossa, ja julkaisenhan itsestäni jopa videoita nettiin. Mielestäni olen ehkä oppinut suhtautumaan nettiin ja sen tuomiin mahdollisuuksiin ja uhkiin hieman eri tavalla. 

Elokuvia katson edelleen hyvin paljon, mutta nykyaikana lempi genreni on ehdottomasti trillerit sekä dokumentti-elokuvat. Elokuvia katson poikkeuksetta aina netin kautta palveluissa kuten Netflix. On hassua miten sitä joskus joutunut oikeasti kävelemään sinne film towniin vuokraamaan elokuvaa, kun taas nykyään homma käy käden käänteessä. Katson myös hyvin paljon tv-ohjelmia netistä. 

Niin elokuvat kuin kirjatkin ostan tai vuokraan nyky aikana netissä. Harvemmin enää sitä tuppaa sinne kirjakauppaan vaan kyllä sanon suoraan, että itunes storen kirjakauppa on minulle aika (kröhöm) tutuksi tullut. Luen kirjoja siis puhelimellani ja olen harkinnut juuri elokuvien, sarjojen sekä kirjojen kulutuksen takia tablettia, jolta olisi mukavampaa katsella. 

Lehtiä haluan tilata vielä vanhanaikaisesti kotiin. Olen ollut kauan aikaa Cosmopolitan lehden tilaaja, mutta koska sisältö alkoi suorastaan haukotuttamaan vaihdoin lennosta ensin Me naisiin, joka tuli aivan turhan usein, josta vaihdoin sitten taas costume nimiseen muoti lehteen, jonka tilaajana pysyin vähän aikaa. Olen kuitenkin maultani hieman muuttunut ja huomannut sen, että kauneuteen ja muotiin liittyvät julkaisut toistavat usein samaa mitä luukutetaan jo netissä joka paikasta. Nykyään tilaan Tieteen kuvalehden historia lehteä. Se on mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja uskon, että pysynkin tilaajana vielä pitkään.