Viivin mielipideteksti

Kauneudenhoitoalalla mennään pintaa syvemmälle

Kohtaan usein alaa opiskellessani ennakkoluuloja kosmetologin työstä. Luullaan, että kosmetologit vain ehostavat ja tekevät kynsiä sekä ripsiä. Tiesin itse jo ennen opiskelemaan hakiessani, että ala on erittäin hoidollinen, teoriittinen, monipuolinen ja mahdollisuudet kehittyä kosmetologina ovat rajattomat.

Opiskeluni ensimmäisenä vuotena kävimme mainostamassa koulumme kauneuspajaa ja sen tarjoamia palveluita Porvoon keskustassa. Suurin osa ihmisistä eivät tienneet mitä kosmetologin työ on tai mitä me tarjoamme, eivätkä oikein antaneet tilaisuuttakaan selittää, vaan lähtivät tilanteesta pois kertoen, että eivät käytä meikkiä tai ole sellaiselle tarvetta. Muistan, kun olimme hyvin hämmentyneitä luokkakaverini kanssa. Vain muutama henkilö jäi kuuntelemaan, että millaisia hoitoja teemme, milloin ja paljonko ne suurinpiirtein maksavat. Olen myös "joutunut" vakuuttelemaan lähipiiriäni siitä, kuinka haastavaa opintoni loppujen lopuksi on. Käymme mm. ihmisen anatomiaa todella syvällisesti läpi, kaikki teoria-aineet liittyvät alaamme, meidän täytyy tietää paljon erilaisista sairauksista ja taudeista sekä ihon toiminnoista, jotta voimme hoitaa asiakkaita oikein ja turvallisesti, sekä paljon muuta. Kaikille ei myöskään ole luontevaa olla niin lähellä toista ihmistä, koskea toiseen tai kokea myös ne huonot asiakaspalvelu tilanteet.

Alalla on myös mahdollisuus lisäkouluttautua jatkuvasti, koska uusia palveluja ja laitteita kehitetään kokoajan. Olen itse kokenut sen mielenkiintoisena ja motivoivana ajatuksena, mutta vastaan on myös tullut kirjoituksia siitä, että kuinka haastavaa se alalla työskennellessä kuitenkin on, koska asiakkaat haluavat aina ne uusimmat palvelut ja tuotteet. Kosmetologina tulee siis olla aina ajan hermolla, kouluttautua jatkuvasti ja pyrkiä olemaan aina parempi asiakaspalvelija koska sillä saa asiakkaita. Kosmetologit ovat myös yleensä jonkin sortin yrittäjiä, ja yrittäjyyshän ei tunnetusti ole helppoa.

Ymmärrän kyllä sen, että eri aloja on nykyisin todella paljon ja eiväthän kaikki voi olla kaikesta tietoisia. Silti en ymmärrä kuitenkaan sitä, että ajatusmaailma on sellainen jossa joku mielletään paremmaksi kuin toinen tai, että ennakkoluulojen annetaan vaikuttaa niin, että mielipiteet tai vähäiset tiedot johtavat aliarvioimiseen tai jopa halveksuntaan.

Olen monesti miettinyt, että arvostettaisiinko minua enemmän jos olisin itse esimerkiksi sosiaali ja terveysalalla tai jo esimerkiksi ammattikorkeassa opiskelemassa jotai muuta alaa, mutta lopulta palaan aina ajatukseen, että olen kiitollinen siitä, että saan opiskella juuri sitä alaa mitä haluan ja olla lähellä muita ihmisiä heidän hyvinvointia ulkoisesti ja sisäisesti edistäen.